18. marraskuuta 2014

Jatkohiontaa ja muutama pieni takaisku


Viikonloppuna oli vuorossa peilin jatkohionta piikarbidin asteilla n:o 220 ja 500. Näistä karhampi jauhe eli n:o 220 on rakenteeltaan vielä selvästi rakeista, mutta hienompi jauhe n:o 500 on jo ilmassa pölyävää tomua. Hioin käytännössä koko rupeaman perinteisiä w-muotoisia työntöjä työkalu alla. Edellisestä hiontakerrasta oppineena lisäsin jauhetta aluksi reilusti ja usein, jotta hioma-alusta "täyttyisi" sopivasti ja hionta helpottuisi. Vaikuttaa siltä että mitä hienompi jauhe, sen enemmän hionta tuntuu vaativan vettä. Hioma-aine koppuroituu nopeasti kun vesi haihtuu pois.

Sottaista puuhaa. Hioma-aine koppuroituu nopeasti työkalun pintaan.
Tällä kertaa ensimmäiset ongelmat liittyivät työkalukiekkoon. Olin jo valmiiksi ehostanut kiekkoa jo ennen tähän hiontakertaan ryhtymistä kiinnittämällä muutamat kolikot uudestaan. Tästä huolimatta ensimmäisen asteen jälkeen oli irronnut jo viisi kolikkoa, ja toisen asteen kanssa en edes jaksanut laskea. Epäilen vahvasti että syy näin merkittävään kolikkokatoon johtui siitä kun palautin heti alussa irronneet kolikot kellumaan irtonaisina työkalun pinnalle. Hiotessa nämä kolikot pääsivät sitten hieman liikkumaan ja saattoivat näin irrottaa ympäriltä lisää kolikkoja. Niin tai näin, työkalu on puhdistettava ja ehostettava ennen seuraavia kahta viimeistä vaihetta.


Hioin peiliä reilun tunnin molempia asetetta kohti, yhteensä 130 minuuttia.  Hionnan välissä oli hyvä siistiä paikat hiontapölystä ja tarkastaa pinnan rakenne suurentavalla luupilla. Pinta näytti molemmissa vaiheissa tasaisen karhealta, eikä missään päin näkynyt sanottavasti poikkeuksia. Alla on lähikuva peilin pinnasta momepien asteiden valmistuttua. Kuvista näkyy hienosti miten lasinen pinta on silinnyt.

Pinnan rakenteen tarkkailua suurentavalla luupilla.

Lähikuvassa peiliaihion pinta. Vasemmalla tilanne piikarbidi n:o 220 ja oikealla n:o 500 jälkeen. Ero on jo silmämääräisesti tarkasteltuna melkoinen verrattuna edellisiin hioma-asteisiin, sillä melkein kaikki rakeisuus on poissa.
Päätin vielä hetki sitten mitata peilin pinnan muodon tämän hiontasession jäljiltä. Ja hyvä niin, sillä vaillinainen työkalu näkyi nyt jo numeroissa. Peilin keskiosa ei ole syventynyt samassa suhteessa reunojen kanssa, vaan se oli jäänyt hieman korkeammaksi (noin 20/1000 mm). Peilin keskellä on siis kohouma. Tämä selittyy sillä, että työkalusta oli irronnut muutama kolikko juuri kriittisesti keskikohdasta. Koska hienohionnassa päällä oleva peili saa liikkua vain 1/3 halkaisijasta, ei tälle keskikohdalle tullut näin yhtä paljon kulutusta kuin peilin reunoille. Onneksi ero on vielä sen verran pieni, että tämän voi korjata viimeisillä asteilla. Tärkeintä on nyt saada työkalu taas priimakuntoon.


Ainiin ja ne laskelmat. Reunojen kaarevuussäde on erittäin lähellä toivottua, ja keskustan kohouma hieman pidentää tulosta. Kahdella mittauskerralla sain polttovälin keskiarvoksi noin 1215 mm. Näihin kuviin näihin tunnelmiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti